Pinkkis

Yhdistetyn mies Jaakko Tallus: Minäkin haluan päästä vavoistani. Noni, nyt sä se teit..

vesi lyö rantaan kuin tanssisi yksin
kuin etsisi kivien välistä kultaa hohtavaa
tai suudelmaa

lihava aurinko selkiä soutaa
on ilta ja aamu yhdellä kertaa
saa unohtaa
maan valloittaa

laaksossa kaupunki huokuu unelmiaan
toiset meistä tuuli kantaa luokseen nukkumaan

taas huudan kalliolla
usva hymyilee yö on epäilevä
taas kuulun postikorttiin joka kuvaa tätä maisemaa

taas huudan kalliolla
linnut palelee kaiku kaipausta soi
taas kuulun postikorttiin joka säkenöi vaikka minulla on yö
vaikka minulla on yö

jätän sen kaiken
en palaa kun kutsuu mua
kultaiset kellot ja kuumeiset suut
mut mitä mä saa on haikeaa

voisin aina suureksi kasvaa
linnut on taas tehneet pesiä taas mun kainaloon
vain täällä oon

on se vaan nätti biisi.
niin on se ihan ne samat neljä baritonia. juuri googlasin vähän ja kyllähän sen nimi on ihan Postikortti. tänään vasta sain sitten nimen selville biisistä jota on vuosia kuunnellut. löysin myös pienen pätkän Ismon kommenttia toisesta yhteydestä:

Kun meillä oli Neljä Baritonia -juttu, meidät houkuteltiin Yle Ykkösen Radio Ateljee -ohjelmaan, missä neljä ihmistä menee johonkin paikkaan ja tekee biisin. Veljeni Ile, Aholan Kalle, Yrjänä ja minä painuimme Messilään lomamökkiin ja teimme Postikortti-nimisen biisin. Sitä ei ole koskaan julkaistu, enkä tiedä julkaistaankokaan, mutta siinä radio-ohjelmassa se esitettiin. Silloin se oli meistä ihan paska kappale, mutta oli siinä paljon hyvääkin. Itse asiassa se oli aika hyvä sitten loppumetreillä eli sitä pitäisi vielä pikkuisen viimeistellä. Me tehtiin se noin neljässä tunnissa, ja kun neljä ukkoa sählää yhtä biisiä samaan aikaan, siitä väkisinkin tulee sirpaleinen keitos.

YouTube - Pinkkis-Loituma
wtf=?!?!?!

todellakin. jopa herran vuonna 2007 tämä pitää paikkansa.

päätin tässä kokeilla uppia pari videota tuonne Revveriin, niin kokeillaan nyt miten ne saa tähän sivulle.

Miken blogia lukiessani jotenkin syttyi valo, että tässähän olisi myös minulle aihe kirjoittaa taas puolen vuoden jälkeen.

Nyt tuntuu taas tulevan hyviä sarjoja jenkkilässä. Ja kaksi toistaan hyvin lähellä olevaa sarjaa vielä samalla kanavalla.
NBC:n tämän talven ohjelmistoon kuuluvat 30 Rock (NBC:n päämajan osoite) sekä Studio 60 on the Sunset Strip kuvaavat tv-ohjelman kulisseissa pyörivää hulinaa.

30 Rock on hieman sitcomin tapainen huumorihömpötys, sitä tavallista Tina Fey kamaa, joskin Alec Baldwin on varsinaisesti minut siihen koukuttanut. Huumori kun tältä mieheltä tuntuu luontuvan, ja muutenkin sopii tähän machoon, know-it-all -roolin loistavasti.
Hieman naurattaa kyllä tuo NBC:n kaveriporukan kierrätys, kun kaikki SNL ja Conanin extrat tuntuvat vilisevän jatkuvasti mukana.

Studio 60 on taas West Wingin luojan uusin sarja, ja pysyy hyvin tyylilleen uskollisena, joskin aihepiiriltään kiinnostaa paljon enemmän. Huumoria on mukana juuri sopivastin ilman että siitä tehdään pääasiaa, vaikka sarjan sisäinen sarja onkin SNL:n kilpailija, eli livehuumori-pläjäystä.
Perry ja Whitford ovat loistava pari ja kyllä se Amanda Peetin suorituskin alas menee sen jälkeen kun lakkaa tuijottamasta ainakin minua häiritseviin untuvikkomaisiin ilmeisiin.

Muusta tarjonnasta ovat huolehtineet taas jatkuvat Stargåtet sekä juuri tauolta palannut BSG. myös CSI:tä on tullut kaluttua nyt kun se jossain vaiheessa jäi tv:stä katsomatta. Tuli vihdoin myös tarkasteltua CSI:NY eka seasoni, ja täytyy sanoa että vain miljöön vaihdollisesti siinä ei juuri ole annettavaa. Labramontaasien musiikit ärsyttävät välillä suuresti härö-hippi-urbaani-experimental-biiteillään ja Siniseä lukuun ottamatta näyttelijätkin ärsyttää. Onneksi kuulemma se Michelle Rodriguez klooni poistuu sarjasta jossain välissä.

Suomen töllöä ei kummemmin tule katsottua. Siitä nyt on jo hetki, mutta odotin kovasti Zarguksen musa-ohjelmaa, mutta jotenkin hätiköidyltä se tuntuu. Lisäksi taas suomalaisen tv-tuotannon rajat tulevat vastaan, kun sanotaan että “päivässä tehdään biisi ja video” ja sitten video koostuu parista studio pätkästä ja muutamasta muun haastattelun välissä kuvatusta segmentistä ja päälle laitetaan joku after effectsin bloom ja directional blur. No eipä sitä tietysti olisi nyt voinutkaan muuta odottaa.